Taiteeni käsittelee ihmistä kolmesta eri lähestymiskulmasta: ruumiillisen havaintokokemuksen, identiteetin muotoutumisen ja luontosuhteen kautta. Havainto on keskeinen subjektiivisen kokemuksen ja yksilön identiteetin kehittymiseen vaikuttava tekijä, koska ihminen syntyy ympäristönsä vaikutuksista. Ympäristöön tehty jälki kiehtoo minua, vaikka ilmastokriisi on vaikuttanut ja muokannut identiteettiäni merkittävästi. Ihmiskeskeisyyden lisäksi tarkastelen ihmisen suhdetta ympäristöönsä posthumanistisen eetoksen kautta.
Arkkitehtoniset tilat ja rakenteelliset konstruktiot esiintyvät teoksissani taajaan. Olen kiinnostunut arkkitehtuurista ja rakentamisesta, mutta en päämäärään sidotusta toteuttamisesta vaan pikemminkin puuhaamisesta, ajatuksen synnyttämisestä käsillä tekemisen kautta. Teosmuoto kumpuaa henkilöhistoriastani: rakenteet ovat kuvallisen kieleni merkkejä, jonkinlaisia tunnuksia, symboleita, yhdenlaisia kuvia minuuksistani. Rakenteiden kautta siivilöityy ajatuksia, todellisuutta ja käsityksiä. Näen konstruktiot ihmisen fyysisten ja psyykkisten rakenteiden allegorioina.
Juureni ovat maalauksessa, mutta taiteeni ydin on puupiirroksen ja -painosten lisäksi piirtämisen eri ulottuvuuksissa. Etsin painetun taiteen sisällöllisiä mahdollisuuksia jäljen tuottamisessa. Työskentelyni on johtanut teosten kerrokselliseen toteutustapaan. Vedosten leikkelyn myötä monikerroksinen työmenetelmäni on kulkenut tilallisempaan suuntaan. Pääasiallisesti teokseni ovat paikkasidonnaisia tai tilaa kommentoivia. Ripustuksen avulla yritän särkeä teosten objektimaisuuden ja tuoda ne lähemmäksi tilaa. Ripustuksen kautta muotojen näytös saa mielen ja merkityksen.
