Teossarjani lähtökohtana ovat isoisäni jäämistöstä löytyneet Amerikassa otetut studiovalokuvat. Ne esittävät 1900-luvun alussa lähteneitä suomalaissiirtolaisia. Olen aiemminkin kuvannut siirtolaisia, ja jatkan teeman parissa lähteenäni kyseinen kuvamateriaali. Aiempi teoskokonaisuuteni kuvasi Eurooppaan suuntautuneita siirtolaisia.
Valokuvien innoittamana maalaan nyt suomalaista siirtolaisuutta, joka ilmiönä usein unohtuu keskustelussa. Lähteminen on ollut ja on yhä tänä päivänä seurausta joko paremman elämän toivosta tai lähtemisen pakosta jonkin konfliktin tai luonnonkatastrofin seurauksena. Ilmastonmuutos on vahvistuva syy nykyajan ja tulevaisuuden lähtemisiin. Elinolot tietyillä alueilla muovaavat olemisen joko mahdottomaksi tai vaikeuttavat sitä siinä määrin, että on lähdettävä etsimään parempaa tulevaisuutta.
Pohdin työskennellessäni syitä, jotka ovat johtaneet tai johtavat lähtemisiin. Mikä lähtijöitä voi odottaa? Onko lähteminen ollut lähtemisen arvoista? Mikä on tehdyn matkan ja mahdollisen perillepääsyn hinta kokemuksena? Lähtevät siirtolaiset jättävät jälkeensä jotakin. Mitä se voi merkitä niille, jotka jäävät?
Isoisäni tuomat kuvat Amerikanmatkaltaan liittyvät mielessäni omaan työperäiseen siirtolaisuuteeni Pohjois-Pohjanmaalta 60- ja 70- lukujen Etelä-Ruotsiin. Nykyinen muuttoliike kotiseudultani Pohjois-Suomesta tapahtuu
kasvukeskuksiin, pääasiassa Etelä-Suomeen.Siirtolaisuudessa eri aikakausina ja eri suuntiin on kuitenkin yhteisiä piirteitä, joita yritän tuoda teoksissani esiin.