Galleria Napa 10.2. – 5.3.2024
ANNE OVASKAN MAALAUKSIA
GALLERIA NAPA 10.2-5.3.2024
”Kuuntelen tuulta” näyttelyn öljyvärimaalaukset ovat havaintoja luonnosta.
Työskentelyni on visuaalista vaellusta: jahtaan maiseman tunnelmaa ja pyrin siihen, että maalaukset syntyvät ja kehittyvät kuin itsekseen, hallitsemattomasti – niin kuin lampi kasvaa umpeen tai rakkolevä ajautuu rannalle. Seuraan väripolkuja, tiheiden viivojen muodostamia johtolankoja ja viivaa, joka sykkii jostain, mistä en tiedä vielä mitään. Suotuisin hetkin maalaukseen syntyy tasapaino.
Näyttelyn maalauksissa on kyse maisemasta näkymänä, kokemuksena ja muistona. Maalaus on yhtä aikaa värien ja viivojen verkosto sekä merkitysten risteymä. Maalauksen katsominen tarkasti on yksityiskohtaisten havaintojen tekemistä, huomioita värien sävyistä ja viivojen ja pintojen rytmistä. Se, miten silmä ja mieli kiinnittyvät näkemäänsä ja kykenevät tulkitsemaan havaittua hyvinkin pienistä vihjeistä on hämmentävää. Suuri osa näkemisestä on kokemusperäistä: keho ja aivot tekevät arvauksia aiempien kokemusten ja muistojen perusteella. Orgaaninen muoto kutsuu mieleen muistoja aiemmin nähdystä ja koetusta. Maalauksen avulla voimme nähdä sinne, missä olemme joskus olleet, tai voimme päästä kurkistamaan koetun toiselle puolelle unien suojiin ja arvoituksellisiin kätköihin.
PAINTINGS BY ANNE OVASKA
GALLERIA NAPA 10.2–5.3.2024
The oil paintings presented at the exhibition “I listen to the wind” are observations about nature.
My work consists of visual wanderings: I chase the atmosphere in the landscape, and strive to let the paintings emerge and evolve almost on their own, uncontrolled – like a pond becoming overgrown or bladderwrack washing ashore. I follow the paths of the colour, clues formed by the dense lines and the stroke pulsating from somewhere, of which I know nothing yet. In an auspicious moment, balance appears in the painting.
The paintings at the exhibition are about the landscape as a scenery, an experience, and a memory. A painting is at the same time a mesh of colours and lines, and of meanings. To look closely at a painting is to make detailed observations, noting the various shades and the rhythm of the lines and surfaces. It is bewildering how our eyes and minds are drawn to what they recognize, and are able to interpret the percept, even just with the help of very small clues. Seeing is mainly experiential: the body and the mind make guesses based on past experiences and recollections. The organic shape retrieves memories of things we’ve seen before and lived through. With the help of a painting, we can see a place we once were in, or get the chance to peek behind an event in the past, in the shelter of dreams and mysterious hiding places.
