Jaana Saario, Pax Mentis
Galleria Kellokas 16.11.2024 – 8.1.2025
Maailma on sekaisin, hämmentävä ja huonossa kunnossa.Loputtomat neuvottelut ja korrektit, poliittiset puheet kaikuvat uutislähetyksissä samaan aikaan, kun brutaalit ja pidäkkeettömät hyökkäykset siviilejä kohtaan, poliittiset likvidoinnit ja propaganda turruttavat ajatuksiani tähän jatkuvaan hullunmyllyyn. Joudun tosissani keskittymäänobjektiivisuuteen, tyyneyden ylläpitämiseen ja omien arvojeni koossa pysymiseen. Toivottomuus, ikuinen riittämättömyyden tunne ja huono omatunto seuraavat minua heti, jos en ole varuillani. Uskon, etten ole yksin tuntemuksineni.
Minkälaista on aikuistua tällaiseen maailmaan? Muodostaa omat arvonsa, tehdä valintansa, säilyttää malttinsa ja kunnioituksensa, riittää itselle ja muille?
Maalaamalla jäsennän kaaosta, tunnistan olennaisenEtsin näkökulmaani maailmantilanteeseen työstämällä maalauksiani. Ompelen vanhoja ja käytettyjätekstiilejä yhteen, maalaan temperalla ja tussilla sekaisin. Imeytän ja hinkkaan, raavin ja silitän. Piirrän hiilellä ja lyijykynällä. Käsittelen ajatuksiani luopumisesta, lohduttomuudesta, tavallisten ihmisten arkielämän ja tasapainon poispyyhkiytymisestä.
Suuriin maalauksiini etsin aineettomampaa ilmaisutapaa jättämällä kiilapuut pois. Haluan tekstiilin materiaalisuuden, käsinkudotun karkeuden ja käytetyn pehmeyden, paremmin esille. Yhteen ommellut kodintekstiilit edustavat minulle taustaa, turvaverkkoa, perinnettä, kotia. Ne ovat kuin suojaava iho, joka kuluu ja kauhtuu, mutta pysyy.
Maalauksissa nuorten figuurit yhdistyvät eri uskontojen kuvastoista tuttuihin, symbolisiin käsien asentoihin, jotka eri tavoin viittaavat hiljentymiseen, rehellisyyteen, sisäiseen tyyneyteen, ihmisen avoimeen suhteeseen ympäristöönsä ja toipumiseen. Ne ovat ikiaikaisia pyhien veistosten, joogan ja meditaation asentoja, joihin asettumalla ihmiset ovat vuosisatoja yrittäneet keskittyä tähän hetkeen, oman olemisensa rajoihin, ympärillä olevan hyvän aistimiseen ja ymmärryksen laajenemiseen.
Kirjoitus maalauksissani on hiljaisen puheen korviketta, katkeilevaa viestintää, ilmaan jääviä sanoja. Latina on minulle pysyväisyyden ja sivistyksen kieli, luonnontieteen, järjestyksen ja vanhojen viisauksien kieli.
Taiteilijatapaaminen 8.1. klo 14-16. Tervetuloa!
Jaana Saario, Pax Mentis
Gallery Kellokas 18.11.2024 – 8.1.2025
Our world is messed up, confusing and in bad shape.
Endless negotiations and correct, political speeches echo in the newscasts at the same time as brutal attacks on civilians, political liquidations and propaganda numb my thoughts to this constant mill of madness. I seriously have to focus on objectivity to maintain my calmness and to keep my own values together. Hopelessness, a perpetual feeling of inadequacy and a bad conscience follow me immediately if I’m not on my guard. I believe I am not alone in my feelings.
What is it like to grow up in this kind of world? To form ones own values, to make ones choices, tomaintain composure and respect, to be enough for yourself and others?
By painting I parse the chaos and recognize the essential
I look for my perspective by working on my paintings. I sew old and used textiles together, paint with tempera and ink. I soak and impregnate, I scratch and stroke, draw with charcoal and pencil.As I work I deal with my thoughts about giving up, inconsolation, the everyday life and balance being wiped out.
For my large paintings, I’m looking for a more immaterial way of expression by omitting wedges. I want the materiality of the textile, the hand-woven roughness and the used softness to be better displayed. Home textiles sewn together represent safe background, tradition, home. They are like a protective skin that elapse and gets thinner but remains.
In my paintings the figures of young people are combined with symbolic hand positions familiar from different religions. These poses refer to quiet down, honesty, inner calm, recovery and a person’s open relationship with his environment. They are the ancient positions of sacred sculptures, yoga and meditation, in which for centuries people have tried to focus on this moment, on the limits of their own being, on sensing the good around them and expanding their understanding.
The writing in my paintings is a substitute for silent speech, interrupted communication, words left in the air. For me, Latin is the language of permanence and civilization, the language of natural science, order and old wisdom.
Meet the artist 8.1. at 14-16 pm. Welcome!
