Näkökulmia luontoon ja yhteisöllisyyteen. Näyttelyn taustalla on kokemus yhteisöstä, joka sisältää ihmiset ja muun luonnon jatkuvassa yhteydessä, yhteistyössä ja dialogissa.
Amir Abdin teokset sisältävät yhteistyötä sienten kanssa. Esillä on video ”Synastria: maa ja ihminen” sekä mandala-aiheinen teos, jonka materiaalina on osterivinokas. Maria Huhmarniemen teos “Kokemus metsäkonfliktista” käsittelee puiden ja ihmisten välistä kohtaamista sekä erilaisia intressejä, joita puihin ja metsiin kohdistuu. Myös Katja Juholan kaksi installaatiota kommentoivat metsien käyttöä. Teokset sisältävät otteita keskusteluista, joissa mietittiin metsäsuhdetta ja metsiin liittyvää konfliktia.
Näyttelyteokset perustuvat Äkäslompolossa elokuussa 2020 toteutettuun taidesymposiumiiin International Socially Engaged Art Symposium ISEAS 2020. 17-henkinen symposium jakaantui neljään tiimiin: kaivos, metsä, luonnonhenget ja dokumentoijaryhmä. Tiimit kutsuivat paikallisia taiteelliseen työskentelyyn ja keskusteluun. Touko Hujasen dokumenttivalokuvat välittävät kokemuksia symposiumista.
Näyttely avaa uusia näkökulmia keskustelun ja vuorovaikutuksen käsitteisiin luontokulttuurissa ja taiteessa. Taustalla on sekä luonnontieteellinen tutkimustieto siitä, miten puut kommunikoivat maanalaisten sienirihmastojen avulla sekä kokemus siitä, miten luonto puhuttelee ihmistä.
Tarve lisätä keskustelua ja ymmärrystä ympäristökonfliktien kulttuurisista taustoista on ilmeinen. Tämän ryhmänäyttelyn taiteilijoiden tavoitteena on soveltaa taidetta ympäristökonfliktien sovittelussa kuuntelemalla ja esittämällä eri sidosryhmien arvoja, kokemuksia, mukaan lukien ei-inhmillisen luonnon ja paikalliskulttuurin ääni. Luontokulttuuri ja metsäkulttuuri ovat näyttelyn avainkäsitteitä. Taidehistorioitsija Lucy Lippard kuvaa kulttuuria seuraavasti:
Yleensä ymmärrämme, että kulttuuri määrittää paikkoja ja niiden merkitystä ihmisille. Mutta vastaavasti paikat määrittävät kulttuuria. (Lippard, 1997, The Lure of the Local, s. 15)
Seuraten Lippardin ajattelua esitämme näyttelyssä, että metsä ja sen elementit määrittävät meidän kulttuurimme. Mitä teemme metsälle, teemme itsellemme.
Näyttely on osa projektia Acting on the margin: Arts as social sculpture (AMASS) Lapin yliopistossa. Hanke tutkii, miten taide voi koskettaa ihmisiä, kouluttaa yhteiskuntia, kyseenalaistaa yleisesti hyväksyttyjä narratiiveja ja avata uusia näkökulmia tulevaisuuteen. Maria Huhmarniemi työskentelee AMASS-hankkeessa ja on tämän näyttelyn kuraattori. AMASS-projekti on saanut rahoitusta Euroopan unionin Horisontti 2020 -tutkimus- ja innovaatio-ohjelmasta Marie Skłodowska-Curie -apurahasopimuksen nro 870621 nojalla.
Taiteilijat tavattavissa 5.1. klo 12-16 galleriassa.
