Kaikki tapahtumat

RETKEILYÄ

POETIC LANDSCAPE – POEETTINEN MAISEMA

Marjo Pitko

Paikka on aina ollut minulle merkityksellinen taiteellisen prosessin lähtökohta.
Paikat ja paikkakokemukset ovat ajatusten kohtaamispaikkoja ja hautomoja, jotka saavat aikaan muutoksia taiteellisen työskentelyni luonteessa. Paikassa ovat läsnä aika, joka on aina liikkeessä ja tila, joka muodostuu olemassaolosta ja sen hetkistä. Molemmat ovat läsnä yhtä aikaa.

Toisinaan paikalla ja minulla on pätkä yhteistä historiaa. Hakeudun näihin niin kutsuihin lempipaikkoihin toistuvasti. Näissä toistuvissa paikoissa tunnistan, että aika on muuttanut omaa identiteettiäni ja samoin kuvauskohteiden luonne on vuosien aikana muuttunut.

Viihdyn avaran paikkakokemuksen äärellä mutta yhtä lailla ihmettelen joutomaan reunalla sen karun estetiikan viehätyksen tehoa.

Toisinaan retki tai matka tuo kohdattavaksi kollektiivisia paikkakokemuksia. Jaettu paikkakokemus syntyy kuohuvan veden äärellä, upottavan suon raskaista askelista tai vapauden tunteesta tunturin laella. Edellä kuvattujen paikkakokemusten tuomia hetkiä olemme jokainen kokeneet. Tässä yhteydessä olettamukseni pohjautuu ajatukseen paluusta luontoon ja sen merkityksellisyydestä.

Paikat ovat enemmän kuin pelkkiä kuvauskohteita. Ne tiivistävät ajatuksia ja tuovat esiin ihmisen toiminnan. Aikakaudet muuttuvat mutta luonto ja paikat säilyvät, jos toimintamme sen sallii.

Tämä gallerianäyttely esittelee prosessini tämänhetkisen vaiheen.
Aistin, että tavoitan joitain osia paikan hengestä ja tuon ne läsnä olevaksi oman kokemukseni kautta.

Kokemukseni ei kuitenkaan ole staattinen tai liikkumaton vaan se on liikkeessä, ja sillä ei ole pysyvää luonnetta.

VIIPYVÄ AIKA

Pirjo Nykänen

Näyttelyni teoskokonaisuus on kuvitteluani aikaan sata vuotta sitten. Se on merkinnyt
minulle menneen vertailua nykypäivään teossynnyn hetkellisyydessä. Samalla se on
liikkeessä syntynyttä uuden kokemista ja löytämistä sekä hetkeen pysähtymistä.
Elämän moninaisuus saa sisällöllisesti vapaasti olla läsnä kaikkine iloineen ja suruineen.
Muotojen sopusointu ja ristiriita, värien kontrasti ja harmonia, hämärä ja valo muodostavat
parivaljakkoja, jotka johdattelevat aineettomuudessaan tarttumaan konkreettisesti
aineellisen olemuksen rajattomaan mahdollisuuteen. Ihminen ja ihmisen olemus
kätkeytyvät luonnon tilaan.
Teokset pohjautuvat oleellisesti Kven connection -projektiin, johon osallistuin vuonna 2017
Pohjois-Norjassa, Finnmarkin alueella, Varangerin vuonolla, Vadsö. Tuolloin toteutin
teoskokonaisuuden Tarina Maria Liimatta, jonka sisällöllisen kosketuspinnan löysin Samuli
Paulaharjun kirjasta Ruijan suomalaisia, 1928.
Aluksi tein kangaskollaasin kankaalle, jolle maalasin öljyvärein. Maalaukseen kirjoittamani
teksti peittyi öljyvärikerroksiin, mutta sen vaalealta toiselta puolelta tekstiä löytyy. Samalla
toteutin valokuvaperformansseja Varangerin vuonon erilaisissa luontoympäristöissä.
Valokuvat pohjautuvat liikkeeseen ja kameran tekniikkaan.
Viipyvä aika -öljyvärimaalaus v 2020 heijastaa tämän hetken työskentelytapaani. Maalaus
liittyy mutkattomasti Marian tarinaan. Ihmisen olemuksen tarinallinen tarkastelu on aina
ollut kiehtovaa. Maalauksissa on kangasmaista struktuuria, jota olen sisällöllisesti
monesti ennenkin tuonut esille.
Tarina Maria Liimatta
Maria Liimatta oli syntynyt vuona 1857 Kemissä eli tasan sata vuotta aiemmin kuin minä.
Tuolloin nälkävuodet koettelivat Suomea ja paljon ihmisiä lähti pohjoisesta Suomesta
pohjanmaalta saakka Jäämeren rannalle etsimään elantoa.
Elämä ei ole ollut helppoa ja liikkuminen vaikeaa. Koska olosuhteet eivät olleet
monellekaan suotuisat, matkanteko jäi kesken. Olli Järvitalo oli päässyt Vesisaareen.
Sieltä hän harjoitti kaupankäyntiä ajaen talvisin Kemiin vieden mursunruomia ja merikalaa
sekä palatessaan kuljettaen suomen tavaraa.
Kerran matkallaan Olli tapasi Maria Liimatan, joka oli myyjänä Sammu Antin
kauppapuodissa. Ja vaikuttaa siltä, että he rakastuivat, koska Maria lähti emännäksi Ollille
Vesisaareen. Siellä heille syntyi ainakin kahdeksan lasta ja niin edelleen jälkeläisiä.
Sukunimi muuttui Järvitalosta norjalaisittain äännettynä Jervidaloksi.
Voin kuvitella puitteita, joissa on täytynyt siirtolaisena elämää rakentaa. Ongelmia on
varmasti ollut monenlaisia. Kalastus on ollut pääasiallinen elinkeino ja ankarat olosuhteet
ovat päätyneet monen kohtaloksi. Työllä on kuitenkin elämää rakennettu. Kuvittelin
Marian ahkerana naisena ja äitinä niissä samoissa maisemissa, joissa minä toteutin
teoksiani.

Tarina Maria Liimatta, 2017, valokuvaperformanssi Skallelv, Finnmark, Norway
Tarina Maria Liimatta, 2017, valokuvaperformanssi Skallelv, Finnmark, Norway

THE LINGERING TIME

Like a timetrip to the past is a discription for the Kellokas exhibition. It is lively
imagination to the time hundred years ago. There is a strong experience at the
movement trying to find something new and stop to the moment.
All the joy and sad will be together when I’m working. The shapes are together or not.
Contrast and harmony of colours will go together. Darkness and light together.
We need some material to make clear our mind.
There is a meaning when I participated in the artist project of Kven connection 2017 in
Northern Norway, in Finnmark area, on the Varanger fjord, Vadsö.
My large artwork named The Story of Maria Liimatta. I found Maria Liimatta from Samuli
Paulaharju s book, Ruijan suomalaisia, y 1928.
Technic of artwork is the collaged canvas on canvas and oilcolours. The text I wrote for
the painting was covered in layers of oil paint, but on the light side of it is text. At the same
time, I carried out photographic performances in different natural
environments of the Varanger Fjord.
The newest work Lingering Time -oilpainting, 2020, consists human being like she has
been in that nature where I worked. It is like a personality of memory. It is fantastic to find
out personalities and imaginate human beings. The structur of canvas is very common in
my art.
The Story of Maria Liimatta
Maria Liimatta was born in 1857 in Kemi, exactly one hundred years earlier than I did. At
that time, the famine years plagued Finland and many people left Finland. They moved to
the shores of the Arctic Ocean in search of livelihood.
Life has not been easy and movement difficult. Olli Järvitalo had reached Vesisaari.
From there, he traded, taking for example sea fish to Kemi in the winter, and returning,
transporting Finnish goods.
Once on his way, Olli met Maria Liimatta. She was working in Sammu Antti’s shop, and it
seems that they fell in love because Maria left with Olli to Vesisaari where they had at
least eight children and so on. The surname changed from Järvitalo to Jervidalo in
Norwegian.
I can imagine in which life as an immigrant has been. There have certainly been many
kinds of problems. Fishing has been the main industry in hard conditions.
However, work has built a life. I imagined Maria as a hard-working woman and a mother in
the same landscapes where I executed my works.

Tarina Maria Liimatta, 2017, valokuvaperformanssi Vestre Jakobselv, Finnmark, Norway
Tarina Maria Liimatta, 2017, valokuvaperformanssi Vestre Jakobselv, Finnmark, Norway