Marja Seppälä – Metsän (T)Aika
Juha Tanhua – Pahasti urbanisoitunut saamelainen
Metsä kiehtoo, mutta miten? Marja Seppälä ja Juha Tanhua kertovat siitä ja muustakin kuvillaan. Mitä näiden teosten takaa löytyy?
Marja Seppälä:
Lapsena mielikuvitukseni sai laukata metsässä vapaana. Olen metsän kasvatti. Tätini ja isäni opettivat minulle luontoa ja tätä perintöä olen siirtänyt omille lapsilleni. Näyttelyn kuvasto on muhinut mielessäni pitkään ja karttunut muistikorteille ja kovalevyille vähitellen. Prosessi jatkuu yhä. Kuvani kommentoivat ihmisen luontosuhdetta, puiden erilaista aikaa, pyhyyden kokemusta luonnossa. Kuvissa on viittauksia myyttisiin metsätarustoihin, joita minulle kuiskivat vanhat kelomännyt ja ikivanhat pihakuuseni. Luonto on minulle sekä jatkuva ihmetyksen aihe että tarinoiden ja satujen alkulähde. Luonto rauhoittaa, saa ylivireisen olon tasoittumaan, lataa akut. Metsän ja luonnon hyödystä terveydelle on tieteellistä näyttöä. Yksin jääkaapin oven luontokuvan katsominen voi rauhoittaa. Onhan puiden ja metsän aika on hidas, rauhoittava. Toivon, että kuvani luovat siltoja metsän sadunomaisuuteen, sen inspiroivuuteen. Kunpa minulle rakkaat vanhat metsät säilyisivät tuleville sukupolville! Metsä, jossa kulkea, tuntea, haistaa, maistaa, kuulla, ihmetellä, koskettaa.
Juha Tanhua:
Vuonna 2005 huomasin asfaltilla läikän. Vesisade oli taiteillut autosta valuneesta öljystä, bensiinistä ja ehkä tuulilasin pesunesteestä parkkipaikalle revontulia muistuttavan teoksen. Yhtäkkiä aloin huomata ”öljymaalauksia” tiuhaan ja pian aloin tallentaa niitä kameralla. Otoksia on nyt tuhansia. Ne näyttävät avaruudelta, tähtisumulta, galakseilta, komeetoilta… no, sanottakoon sekin, avaruusteleskooppi Hubblen ottamilta kuvilta. Mutta koska kuvani eivät ole Hubblen, eivätkä James Webbin ottamia, kuvasarjan nimi on ”Hubble? No! James Webb? No!” Näyttelyn kuvat otin 2018–2019 Ivalon parkkipaikoilla asuessani kotikylässäni Ivalon Törmäsessä. Samoihin aikoihin kiertelin lapsuudestani tutuilla vaaroilla etsien kelopuista ja kelottuneista kannoista ja juurakoista vastapareja Hubble-kuville. Kuljin näin kahtena kesänä yhteensä satoja tunteja. Päivisin etsin kuvauskohteita ja loppukesän ja alkusyksyn öinä kuvasin löydöksiäni. Kaivan karahkoista esiin samankaltaisia kontrasteja ja värimaailmoja kuin öljyläikistä. Se on mahdollista kuvaamalla karahkoja hämärässä pitkällä valotuksella ja valaisemalla kohteita tehokkaalla taskulampulla. Yhden kohteen ”valomaalaus” kestää 2-15 minuuttia. Kuvasarjan nimi on ”Metsämonumentit”. Se muodostaa yhdessä ”Hubble? No! James Webb? No!” -kuvasarjan kanssa kokonaisuuden, jolle olen antanut nimeksi ”Pahasti urbanisoitunut saamelainen”.
Marja Seppälä – Olen valokuvaaja, kuvajournalisti ja voimauttavan valokuvan menetelmäohjaaja sekä metsämieli-vetäjä, koukussa luontoon ja koiriin. Olen kotoisin etelästä, mutta liikun usein Lapissa pohjoisimpia tunturiylänköjä myöten, puurajan yläpuolella, missä voi nähdä maan ääriin, kuulla hiljaisuuden ja riekkojen päkätyksen. Metsä on minulle välttämätön. Muutun siellä toiseksi ihmiseksi.
, sunkuva.fi, @sun_kuva
Juha Tanhua – Olen äitini puolelta saamelainen. Muutin 80-luvun puolessa välissä töiden perässä Ivalosta Etelä-Suomeen Lahteen. Toimin Etelä-Suomen Sanomissa 10 vuotta lehtikuvaajana. Sen jälkeen olen jatkanut freelancer lehtikuvaajana. Taidekuvaus on kulkenut lehtikuvauksen rinnalla jo yli neljännesvuosisadan ajan. Töitäni on ollut esillä kymmenissä yksityisnäyttelyissä sekä useissa yhteisnäyttelyissä.
, juhatanhua.kuvat.fi, @juhatanhua
Tervetuloa avajaisiin 14.7. klo 14!
15.7. luontokeskus Kellokas on poikkeuksellisesti kokonaan suljettu.