Susi Nousiainen – Hiljaista vettä
Galleria Kellokas 28.7.-9.9.2025
Hiljaista vettä on installaatio, jonka keskiössä on käsinkirjoitettu runo.
Teoksen teksteissä näyttäytyy rinnakkain kaksi maisemaa. Internet, johon liittyy ihmisten ruumiiton kohtaamattomuus; ja harjumetsä, jossa vuodenaikojen vaihtuminen on läpitunkevan voimakasta.
Teos käsittelee verkkovihaa ja ihmisen katoamista digitaaliseen: se on valmistunut Koneen Säätiön rahoittamassa Vastapuhe-hankkeessa, jonka tarkoitus on ollut löytää uudenlaisia suhtautumistapoja verkkovihan ongelmaan. Turhauduin usein siihen, miten verkkovihastapuhumisen tavat jäävät riittämättömiksi kuvaamaan aiheen inhimillisiä ulottuvuuksia, tunteita ja ruumiillista vuorovaikutusta – tai niistä irtoamista. Etsin uutta rekisteriä kirjoittamalla runoa aihelähtöisesti.
Digitaalisen ja “analogisen” maailman vastakkainasettelun takia valitsin kirjoittaa runoni käsin. Työstin kokonaisuutta veden ja lumen avulla visuaaliseen muotoonsa. Se on tehnyt ne maalauksellisiksi ja osittain mahdottomaksi lukea, mutta installaatioon kuuluvasta kirjaesineestä on mahdollista lukea runot kokonaan.
Kymmenien runojen kirjoittaminen kaunolla on vanhanaikaista, hidasta ja työlästä. Valinta on pieni protestini digitaalisen maailman pakotettua tehokkuutta vastaan. Minulle analogisuus juuri tämän aiheen käsittelyssä merkitsee hitauden ja työläyden tuomista takaisin kommunikaatioon.
Muuttuisiko vuorovaikutus digitaalisissa ympäristöissä, jos joutuisimme kirjoittamaan jokaisen kommentin käsin, niin että ehtisimme ruumiillisesti kokea sanojen merkityksen?
Susi Nousiainen on itäsuomalainen kuvataiteilija (amk) ja kirjoittaja. Hän tekee väitöskirjaa Lapin yliopistossa, ja on kiinnostunut taidelähtöisistä ja osallistavista metodeista organisaatiotutkimuksessa. Nousiainen on julkaissut runokokoelman ja tietokirjan, ja kirjoittanut muun muassa esseetä (Nuori Voima) ja kolumnia (Yle, Kauppalehti).
EN:
Still water
Still Water is an installation centered around a handwritten poem.
At its core, the work juxtaposes two landscapes. The digital realm — marked by disembodied, often disconnected human encounters — and the ridge forest, where the force of nature’s seasons is viscerally present.
This poetry explores the topic of hate speech and the dissolution of the human presence into the digital. It was created as part of the Vastapuhe (Counter speech) project, funded by the Kone Foundation, which seeks new approaches to the problem of online hostility.
I often found the prevailing discourse around online hate insufficient — unable to fully express the emotional, embodied, and human dimensions of the issue. In response, I turned to poetry, allowing the theme to guide the writing process and open a new expressive register.
To emphasize the tension between digital and “analog” realities, I chose to write the poems entirely by hand. The visual form of the work was shaped with water and snow, rendering the texts painterly — at times even unreadable. However, a book-object included in the installation includes the poems in a readable form.
Writing dozens of poems in cursive is a slow, labor-intensive, and old-fashioned act. This choice is my quiet protest against the compulsive efficiency of the digital world. In this context, analog writing practice becomes a way to reintroduce slowness and effort into communication.
What might happen to our digital interactions if we were required to write each comment by hand — to physically feel the weight and meaning of our words?
Susi Nousiainen is a visual artist (BA) and writer from Eastern Finland. He is currently pursuing a PhD at the University or Lapland, where his research focuses on arts-based and participatory methods in Organization studies. Nousiainen has published a poetry collection and a nonfiction book, and has written essays (for Nuori Voima) and columns (for Yle and Kauppalehti), among other works.
