Hallaa-näyttelyiden sarja vie nykytaidetta jokaiseen Lapin kuntaan
Lapin taiteilijaseura toteuttaa Hallaa2024 -hankkeen, jossa Lapin jokaiseen 21 kuntaan viedään nykytaidetta syyskuun 2024 ja tammikuun 2025 välisenä aikana. Tähän verkkojulkaisuun lisätään tiedot kaikista näyttelyistä sitä mukaa kun ne avautuvat. Syyskuu on Hallaan superkuukausi, jolloin avautuu 13 näyttelyä eri puolilla Lappia. Kannattaa siis seurata julkaisun ja kartan täydentymistä koko syksyn ja talven ajan!
Mikä Hallaa?
Lapin taiteilijaseura organisoi vuonna 1995 taideprojektin “Joka kunnassa tapahtuu”, jonka avulla haluttiin esitellä lappilaisia taiteilijoita ja tuoda heidän töitään lähelle tavallisia ihmisiä. Tuolloin näyttely oli esillä jokaisessa kunnassa lokakuun, hallan aikana.
Projekti koettiin tärkeäksi, joten siitä haluttiin tehdä muutaman vuoden välein toistuva perinne. Nyt toteutettava Hallaa -näyttelykokonaisuus on järjestyksessään seitsemäs. Edellisestä Hallaa-näyttelystä on ehtinyt kulua jo kymmenen vuotta. Hanketta ei olisi ollut mahdollista järjestää ilman Taiteen edistämiskeskuksen Harvaan asutun maaseudun kulttuuritoiminnan erityisavustusta ja Koneen säätiön avustusta.
Hallaa-näyttelyn yhteistyökumppaneina toimivat Aineen taidemuseo, Kemin taidemuseo ja Rovaniemen taidemuseo. Osana Hallaa-hanketta taidemuseoissa nähdään heidän omat näyttelynsä. Muiden kuntien näyttelyiden kuraattoreina ovat toimineet Riitta Kuusikko Rovaniemen taidemuseosta ja Tanja Kavasvuo Kemin taidemuseosta.
Lapin taiteilijaseura on lappilaisten ammattikuvataiteilijoiden järjestö. Seura tukee lappilaisia kuvataiteilijoita ja lisää heidän työ- ja toimeentulomahdollisuuksiaan. Seura tekee Lapin nykytaidetta tunnetuksi kansallisesti ja kansainvälisesti ja tuottaa galleria-, näyttely- ja julkaisutoimintaa sekä yleisötilaisuuksia, taidetyöpajoja ja taiteilijoiden täydennyskoulutusta. Voit tutustua lisää toimintaamme sivulla https://www.lapintaiteilijaseura.fi/.
Tähän päivittyvät tiedot avautuvista näyttelyistä.
Muonion Hallaa-taiteilija on rovaniemeläislähtöinen uus-torassieppiläinen kuvataiteilija Tanja Koistinen. Koistisen teos "Potun nosto" rakentuu Muonion kirjaston pihalle elokuun viimeisinä päivinä.
Tanja Koistinen on monimediainen taiteilija, jonka teokset perustuvat paikkaan. Työ saa usein alkunsa inspiroivasta materiaalista ja paikan muodot, tarinat ja identiteetit ohjaavat teoksen syntyä.
Kruunu on monimerkityksinen sana, jolla voidaan symboloida valtiollista valtaa, vihkimistilaisuudessa taivaallista paikkaa, uskonnollista hierarkiaa tai urheilussa voittajaa. Maalliset kruunut syntyvät maasta ja sen jalometalleista, jalokivistä, lehtiseppeleistä tai toukkien kehräämästä silkistä.
Taiteilija Miia Mäkisen ”kruunut” ovat ylistys luonnolle; elämälle, eläimille ja kasveille. Ne ovat kruunuja luonnon leikille, utopialle, uskolle, äänelle ja värinälle. Nämä kruunut ovat hahmoja luonnossa kuten heinätuppoja, tuulenpesiä, mäntypuun yläoksistoa, kiviä ja veden pyörteitä.
Luonnon kruunut-teossarja on pitkällä aikajänteellä toteutuva kokonaisuus, joka käsittelee Lapin monimuotoista luontoa ja sen herkkyyttä sekä luonnonsuojelua. Teosten unenomainen ja leikillinen muotokieli syntyy intuitiivisen työskentelyprosessin aikana. Teossarja koostuu akvarellimaalauksista, kirjonnasta, installaatioista ja Auringon etsijä-perfomanssista.
”Teokseni eivät välttämättä suoraan näytä aktivismista taustaansa, vaan sykkivät sanomaansa visuaalisesti. Teossarjallani haluan viestiä iloa, turvaa ja yhteisöllisyyttä luonnonsuojelun näkökulmasta.”
Miia Mäkinen on Rovaniemellä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija (TaM). Hänen teoksensa pohtivat arktista luontoa, eläimistöä ja ihmisiä unenomaisella ja leikillisellä tyylillä, joka syntyy intuitiivisen työskentelyprosessin aikana. Taiteilijana häntä kiinnostaa kantaaottavuus ja halu olla mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa taiteen keinoin. Mäkinen yhdistää perinteisiä pehmeitä käsityötaitoja kuten kirjontaa nykytaiteeseen. Sosiaalinen, kulttuurinen ja ekologinen kestävyys muodostavat arvopohjan hänen työhönsä. Mäkinen käyttää taideilmaisussaan monenlaisia materiaaleja ja mm. taidemaalauksen, käsityön, installaatiotaiteen sekä lumi- ja jäätaiteen menetelmiä. Mäkinen on Lapin taiteilijaseuran ja Kulttuuriyhdistys Valsa ry:n jäsen. Hän toimii myös monissa eri taiteenalan kollektiiveissä.
Taina Rönkkö on kemiläinen kuvataiteilija ja kuvataideopettaja. Hän on toiminut alalla vuodesta 1979 lähtien. Kuvataiteessa hänen aiheenaan on usein luonnonsuojelu, luonnon kunnioittaminen, kierrätys ja maapallon kautta ihmisten ymmärtäminen. Häntä kiinnostaa miten tieto, taito, tahto ja teot vaikuttavat tulevaisuuteemme. Taina Rönkön kiinnostus taiteeseen ja sen tekemiseen on lähtöisin ihmetyksestä valojen, varjojen ja muotojen asettumisesta esittäväksi tai abstraktiksi kompositioksi.
Taina Rönkön teokset syntyvät usein musiikin säestäminä tai muistumina musiikista. Teokset saavatkin usein nimensä musiikin sanoituksista. Taina Rönkkö on koloristi, jonka aiheena on yleensä luonto. Ylitornion näyttelyn teoksissa elämä nähdään positiivisena, vaikka mukana on myös halu ottaa kantaa vaikeisiin luonnonsuojelun kysymyksiin.
Ylitornion näyttelyn kaikki teokset ovat vuodelta 2024.
Pelkosenniemen kirjastossa on esillä kemijärveläisen taiteilija Marjo Talvensaaren pikkutarkkoja ja värikylläisiä teoksia, joissa on runsaasti mielenkiintoisia yksityiskohtia. Talvensaaren teokset ovat välähdyksiä suuremmista tarinoista ja niiden valloittavista hahmoista. Teosten nimet kertovat näistä tarinoista vain aavistuksen.
Marjo Talvensaari on 37-vuotias Down-ihminen. Marjolla on vaikea puheentuottamisongelma ja paljon nk. normaalista poikkeavia ominaisuuksia, jotka aiheuttavat monenlaisia ongelmia tässä monimutkaisessa maailmassa.
Marjon erityispiirteenä on taiteellinen lahjakkuus. Värikynä tai huopatussi on jo pienestä pitäen ollut aina kädessä ja piirroslehtiöt ovat täyttyneet mystisistä kuvioista. Marjo on opiskellut Lehtimäen opistossa ja valmistunut kuva-artesaaniksi kuvallisen ilmaisun linjalta erityisoppilaitos Kaarisillasta.
Marjo Talvensaaren teoksia on ollut esillä mm. Kemijärvellä, Rovaniemellä ja Kaarisillassa Nastolassa, Helsingin Sanoma-talossa Art Kaarisillassa, Joutsan Haihatuksessa (2013) sekä Lumipalloefekti3-näyttelyssä Aineen taidemuseossa (2016).
Teos kommentoi rautamalmikaivossuunnitelmaa Hannukaisen kylään, kansallispuiston tunturimaisemaan: yöauringon, kynttiläkuusten, hillojen ja tattien maille. Suojelun ja vaaran merkit kehystävät kuva-aiheita kuten peittokirjonnoissa perinteisesti. Osa kirjontakuvioista on vain harsinlangalla luonnosteltuja vihjaten siihen, ettei kaivoshanke toteudu.
Esillä on teossarja Hannukaisen kaivoshanke, 2023, jossa on seuraavat osat:
Pakasaivon suojeltu pihlaja
Vaaran merkeille jäi liian vähän tilaa
Suunnitelma ei valmistunut
Epävarmuus
Avajaisohjelmassa performanssi, Tommi Yläjoki ja Maria Huhmarniemi: Kaivurin kivi
Kaivurin kivi on taiteilija Tommi Yläjoen ja Maria Huhmarniemen performanssi, joka tarkastelee ihmisen ja muun luonnon suhdetta ekokriisien ja ylikulutuksen aikakaudella. Performanssissa mies kamppailee itsensä ja kiven kanssa. Mies ei tiedä mitä kivelle tekisi: tulisiko hänen hoivata kiveä vai näyttää kivelle omat voimansa. Performanssiin liittyy Huhmarniemen monologi, jossa puhe kaivoshankkeen riskeistä toistaa itseään.
Syntymäkotimme on vesi. Ihmisen yhteys veteen on elintärkeä. Tietoisuuden myötä kasvaa huoli planeettamme luonnonvesien puhtaudesta ja riittämättömyydestä. Vesi on ihmiskunnan kollektiivinen muisti.
Luonnonvesien äärellä tunnen vahvaa yhteyttä luontoon, itseeni, esivanhempiini ja omaan kehollisuuteeni. Olen inspiroitunut luonnonvesien kierrosta planeettamme elämää ylläpitävänä ja uudistavana elementtinä. Veden muisti kuljettaa minua toisaalta elämän rajallisuuteen ja toisaalta luonnon ikiaikaisiin jatkumoihin. Olen osana luonnon kiertokulkua, tietoisesti tai tahtomattani.
Vesi on myyttien ja tarinoiden lähde. Töissäni liikun luonnonvesien lähteillä niin symbolisesti kuin havaintojen kautta. Myyttiset tarinat liittyvät vahvoina mielikuvina luonnon kannalta arvokkaisiin pienvesiin. Kaltiot, lompolot, hetteet ja lähteet ovat perinteisille luonnonuskonnoille pyhiä paikkoja.
Teoksissani on mielikuvia ja kohtaamisia veden, tuulen ja luonnonvalojen kanssa. Näyttelyssä on esillä öljyvärimaalauksia vuosilta 2022-2024.
Paula Suominen (s. 1958) työskentelee laaja-alaisesti kuvataiteen kentällä. Hän on työskennellyt perinteisen maalauksen ja piirustuksen ohella julkisen taiteen hankkeissa ja tehnyt useita taidemosaiikkeja ja muraaleita julkisiin tiloihin. Suominen on toteuttanut osallistavia teoskokonaisuuksia taidemosaiikin valmistamisessa sekä ohjannut mosaiikin, croquis-piirtämisen ja ympäristötaiteen työpajoja lapsille, nuorille ja aikuisille.
Paula Suomisen teoksia on monissa merkittävissä taidekokoelmissa, mm. Aineen, Turun ja Rovaniemen taidemuseoiden, Kaarinan ja Schion (Italia) kaupunkien, Iin ja Posion kunnan taidekokoelmissa sekä Rovaniemellä Lapin keskussairaalan ja Posiolla Taidekeskus Pentikin kokoelmissa.
Suominen on koulutukseltaan kuvataiteilija AMK. Hän on Taidemaalariliiton, Lapin ja Turun taiteilijaseurojen sekä Turun Taidegraafikot ry:n jäsen. Suominen on myös Rettigin Kuvataiteilijat ry yhdistyksen jäsen ja on ollut mukana perustamassa Galleria Askia Turussa vuonna 2024.
Paula Suominen on saanut Taiteen edistämiskeskuksen Kuvataiteen näyttöapurahan vuodelle 2024.
Lempimateriaalini on puu.
Työskentelyäni kuvaan parhaiten sanoen - ”käet tekkee ja pää yrittää pysyä peräsä”– aloittaessani luotan puun tai saven sisällä olevan hengen ja sen muodon tulevan lopulta esiin, myös iloiset sattumat ja vahingot ohjaavat aina matkalla valmiiseen teokseen.
Aloitan puun veistämisen usein kokonaisesta rungosta, joihinkin hahmoihin liitän muuta materiaalia, valmiita vanhoja rautaosasia, keramiikasta tekemiäni osia, lasia tai muuta heidän henkeensä sopivaa. Uuden työn tekeminen on aina ennen kokematon seikkailu ja hahmojeni alitajuiset tarinat aukeavat minulle jälkikäteen, vasta tarpeeksi pitkän ajan kuluttua niiden valmistumisesta.
Useimmiten hahmoni ovat universaalisti tunnistettavia, monenlaisia tunteita herättäviä. Jokaiselle työlle rakentuu oma historiansa, ne liittyvät silti samaan sukupuuhun kaikkien käsieni päästämien kanssa, ollen keskenään tunnistettavia, silti uniikkeja. Luonnon muodot, ihmiset ja eläimet esiintyvät usein ja monessa hahmossa on mukana kumpaakin lajia. Mukanani kulkee eräänlainen hiljainen melankolia, työni eivät huuda, mutta puhuttelevat kyllä - näin olen kuullut sanottavan.
"The Real Lapland Experience" on Simi Ruotsalaisen ja Savu E. Korteniemen monivuotinen yhteistyöprojekti, joka sisältää videoteosten lisäksi nettisivumuotoisen osuuden. Projektin tämänhetkiseen vaiheeseen voi tutustua teoksen kotisivuilla osoitteessa www.thereallapland.com sekä instagramissa @thereallaplandexperience.
Videoteokset ja nettisivusto muodostavat kokonaisuuden, jonka muotokieli hyödyntää pelimäisyyttä sekä internet-sivustojen ja kännykkäsovellusten visuaalista kieltä ja kuvastoa. Kuvitteellinen yritys "The Real Lapland Experience" tuottaa lisätyllä todellisuudella höystettyjä elämyksiä Lapin matkailijoille.
Teoskokonaisuus käsittelee Lapin ja pohjoisten alueiden merkitysten kaksijakoista luonnetta rinnastamalla turismiteollisuuden tarpeisiin tuotettua, eksoottista mielikuvaa vahvistavaa kuvastoa alueen autenttisesta historiasta ja kulttuureista nouseviin merkityksiin. Keskeinen osa teoksen rakennetta ja kerrontaa on turismiteollisuutta varten tuotettu kuvitteellinen AR-sovellus (Augmented Reality, lisätty todellisuus), jonka avulla matkailija saa itse luoda lomaelämyksestään toiveidensa mukaisen lisäämällä ympäristöönsä erilaisia virtuaalitodellisuustasoja. Turistioppaana toimii virtuaalinen avatar, joka johdattelee turistia Lapin lumoihin - mutta mitä tapahtuu, kun avatar hakkeroidaan ja koko sovellus kaapataan?
The Real Lapland Experience -teoksen 2. osassa selviää myös, mitä tarkoittaa teoksen nettisivuiltakin löytyvä The Real Lapland Bucket List - ja sen hakkeroitu versio, jossa turistitärpit ovat vaihtuneet kaivosten, patojen ja lajikadon kaltaisiin 'nähtävyyksiin'.
Teos on nähtävissä myös RLE -projektin kotisivuilla osoitteessa www.thereallapland.com.
Simi Ruotsalainen (TaM) on rovaniemeläinen mediataiteilija ja valokuvaaja.
Simi Ruotsalaisen taiteellinen työskentely on viime vuosina keskittynyt erityisesti animaatiopohjaiseen videotaiteeseen ja pohjoisiin ympäristöaiheisiin. Media- ja videotaiteen lisäksi Ruotsalainen tekee kokeellista lyhytelokuvaa ja monitaiteellisiin yhteistyöprojekteihin liittyviä teoksia. Simi Ruotsalainen on MUU ry:n ja Lapin taiteilijaseuran jäsen. Tällä hetkellä hän työstää lisäksi Lapin yliopistossa väitöskirjaa, jonka aiheena on taideaktivismi kuvataiteilijan työtapana.
kotisivut: www.simiruotsalainen.com
instagram: @simiruotsalainen
sähköposti: suruotsa@gmail.com
Savu E. Korteniemi (KuM) on rovaniemeläinen kuvataiteilija ja vapaa kirjoittaja.
Savu E. Korteniemi* on valmistunut kuvataiteen maisteriksi (KuM) vuonna 2013 Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta, kuvanveiston osastolta. Hän asuu ja työskentelee Rovaniemellä. Korteniemi on keskittynyt erityisesti kuvanveiston ja piirtämisen ilmaisukeinoihin, lähestyen taidetta ja todellisuutta myös kirjoittamisen kautta. Savu E. Korteniemi on myös toiminut Lapin taiteilijaseuran tuottaman Young Arctic Artists -ryhmänäyttelyn kuraattorityöryhmässä sekä kirjoittanut artikkeleita kulttuurialan lehtiin kuten Mustakalaan, Kaltioon ja Taide-lehteen.
Vuosina 2023-2025 Savu E. Korteniemen työskentelyä tukee Taiteen edistämiskeskus.
kotisivut: www.korteniemi.eu
instagram: @saukorte
sähköposti: savu@korteniemi.eu
Olli Moisio (s. 1950, Helsinki) on Perä-Posiolla asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Moision fotorealistiset aiheet ovat monipuolisia. Häneltä luonnistuvat maisemakuvaukset, pikkutarkat maalaukset vaikkapa tulitikkuaskin kanteen tai muotokuvamaalaukset.
Moisio on tehnyt taidetta jo vuosikymmeniä, alkaen vuodesta 1969. Valmiita teoksia on valmistunut satoja. Tuotteliaalla taiteilijalla on omassa ateljeessaan jatkuvasti meneillään erilaisia projekteja ja viime aikoina Moisio on kiinnostunut mm. valokuvauksesta, johon hän on hakenut oppia mm. Kuusamo-opiston kursseilla. Valokuvauksen kohteita löytyy pääasiassa Posiolta ja sen lähiluonnosta.
Kylätalo Giisan näyttely on taiteilijan sydämellinen tervehdys kaikille Lapin ihmisille ja Lapin kävijöille.
Kellokas, Äkäslompolo 22.9.-13.11.2024
Tuula Vanhatapio, Pirjo Nykänen, Leila Lipiäinen
Meitä on kolme Lapin taiteilijaseuran taiteilijaa Hallaa 2024 näyttelyssämme Galleria Kellokkaassa Äkäslompolossa. Ilmaisumuotomme ja -keinomme ovat erilaiset, mutta uskomme teostemme keskustelevan keskenään. Galleria Kellokkaaseen sopivat monenlaiset teokset. Onhan se inspiroiva tila Luontokeskuksen tunnelmassa. Ajatuksemme on rakentaa luontoa ja ihmisyyttä käsitteleviä teoksia samaan tilaan.
Pirjo Nykänen on nykyisin Oulussa asuva kuvataiteilija. Hänen teoksensa ovat koloristisia maalauksia ihmisistä ja ihmisyydestä.
Rovaniemellä asuvan Tuula Vanhatapion ilmaisukeinot ovat moninaiset; taidegrafiikkaa, kuvanveistoa, keramiikkaa, tekstiiliteoksia ja näiden yhdistelmiä. Hän yhdistelee luonnonmateriaaleja eri tekniikoihin.
Leila Lipiäinen on rovaniemeläinen kuvataiteilija, joka tekee kokeellista grafiikkaa ja esinekoosteita toisten hylkäämistä esineistä. Hän käyttää usein esineiden lisäksi myös luonnon materiaaleja. Pirjon ja Leilan teoksia on ollut aikaisemminkin esillä Galleria Kellokkaassa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä.
Tervetuloa avajaisiin perjantaina 20.9.2024 klo 15-16
Kaunein maisema mitä ei ole olemassa
Näyttelyyni Kaunein maisema mitä ei ole olemassa olen valinnut teoksia sarjoista Horisontteja (2021-2024) sekä Tiivistynyttä vettä (2022) sekä yksittäisiä piirustuksia. Teoksissani tulkitsen horisonttia nykytaiteellisin lähestymistavoin: teoksillani haastan itseni taiteilijana, ottaessani selvää siitä, miten vähäeleiseen ilmaisuun mieleni taipuu. Horisontti on kohtaaminen taivaan ja maan kanssa. Romanttinen ja saavuttamattomissa, toisinaan näkymättömissä. Horisontti antaa rajan olemiselle, tutulle ja tuntemattomalle.
Vaatimus luonnon koskemattomuudesta on matkailijalle ristiriitainen ja ikonisten maisemien näkeminen on osa kollektiivista luontokokemusta. Muutto Lappiinkaan ei takaa erämaakokemuksia niin usein, kuin mieli maallisilta velvollisuuksiltaan halajaisi. Subliimin on löydyttävä lähempää ja tavallisen riitettävä. Horisontin olen löytänyt kaukaa ja läheltä, sietäen koti-ikävää tai kaukokaipuuta. Taiteilijana suodatan moniaistisen luontokokemukseni teoksiini, yhdistäen todellisuutta ja mielikuvaa. Fotomontaasit Tiivistynyttä vettä (2022) syntyivät valokuvien pohjalta, jotka otin yhtenä hiljaisena, sumuisena ja syksyisenä sunnuntaiaamuna Rovaniemellä, Kemijoen rannalla. Inspiraatiota töihini saan muun muassa abstraktista maalaustaiteesta, tonalismista ja luonnon vaihtuvista väreistä.
Olen Henna Mattila (MA, TaM, s. 1990, Kauhajoki), Haaparanta-Torniolaistunut kansainvälisesti palkittu kuvataiteilija ja opettaja. Lähestyn taiteellisissa projekteissani kysymyksiä identiteetistä, vaelluksista luonnossa ja maaseuduilla, muutoksista luonnossa ilmaston lämpenemisen myötä ja yksilön suhteesta ympäristöönsä ja itseensä ympäristönsä kautta. Työskentelen pääasiassa valokuvauksen ja kokeellisten kuvantamistapojen keinoin sekä maalaustaiteen parissa. Vuonna 2014 voitin arvostetun FreshFaced+WildEyed -palkinnon, vuonna 2015 ensimmäisen Magnum & Photo London Graduate Photographer Award -palkinnon ja vuonna 2021 olin Young Artic Artist kansainvälisessä näyttelykokonaisuudessa Rovaniemellä ja Norjan Alattiossa.
Eläimillä ja luonnolla on itseisarvoa. Taiteilija Anu Riestolalle susi symboloi asioita, jotka ovat uhanalaisia: monimuotoinen luonto, ihmisarvoinen elämä, ihmisoikeudet, erilaisuuden hyväksyminen, yleissivistys sekä keskustelutaito. Taiteilija haluaisi halata näitä tärkeitä arvoja ja lohduttaa: “Kyllä huonot ajat menevät ohi, koita jaksaa...”
Anu Riestola, TaM (s. 1970) on kemiläinen kuvataiteilija, jonka juuret ovat pohjoisessa Lapissa. Hänen äitinsä on Sodankylän Sattasesta ja isä Törmäsestä Ivalojoen rannalta. Riestola on valmistunut Turun Piirustuskoulusta ja Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta. Hän piirtää ja maalaa eri tekniikoilla ja on rakentanut installaatioita ja valokuvannut. Sus siunakkoon! on Riestolan 19. yksityisnäyttely. Lisäksi hän on osallistunut kymmeniin yhteis- ja ryhmänäyttelyihin.
“Vuorottelen maalauksissasi pintamaisen pelkistyksen ja “karvaisen”, naturalistisemman maalauksen välillä. Leikittelen töissäni kollaasinomaisesti, kiinnittämällä maalauksiin löytämiäni esineitä tai luonnonmateriaaleja.”
Riestolan teoksia on mm. Salon taidemuseon, Kemin taidemuseon, Suomen Gallupin, Raision Tehtaiden Oy Melia AB:n sekä Åbo Akademin ja Turun teknillisen ammattikorkeakoulun kokoelmissa. Hän on Taidemaalariliiton ja Lapin taiteilijaseuran jäsen.
Kuvanveistäjä Teuvo Tuomivaaran teoksissa luonto pelkistyy materiaalin ja muodon ehdoilla. Tuomivaaran taide saa innoituksensa luonnon aiheista ja häntä onkin kuvailtu pohjoisen luonnon tulkiksi. Retrospektiivinen näyttely esittelee laajasti taiteilijan tuotantoa varhaisvuosilta tähän päivään.
Teuvo Tuomivaara on ammattimaisen kuvanveiston uranuurtaja Lapissa. Pohjoinen synnyinseutu ja asuinpaikka ovat muokanneet vahvasti taiteilijan uraa 1970-luvulta lähtien. Metsä, vaarat ja vesistöt ovat jättäneet pysyvän jäljen Tuomivaaran monipuoliseen ja laajaan tuotantoon. Tuomivaaran taiteessa onkin nähtävissä omakohtainen vahva luontoyhteys ja pohjoisen ankarissa luonnonoloissa selviytyminen.
Muokattu Maa
Jenni Turusen ja Johanna Saarenpään näyttelyssä kuvataan ihmisen tekemiä jälkiä ja läsnäoloa eri tavoin ja eri näkökulmista. Johanna Saarenpään maalauksissa esiintyy ihmisen olemassaoloon viittaavia aiheita, kuten pyöriä, telakoita sekä historiallisista aiheista ammentavia rakennelmia. Saarenpään töihin ovat viime aikoina ilmaantuneet myös ihmisruumiin osat. Jenni Turunen käsittelee teoksissaan sekä sukupolvilta toisille siirtyviä, että yhden ihmiselämän aikana syntyneitä varhaisia mielikuvia, merkittävien kokemusten jättämiä jälkiä ja taakkoja. Näyttelykokonaisuuden voidaan ajatella kuvaavan maailman fyysistä ja mentaalista antroposeenia: ajanjaksoa historiassa, jolloin ihmisen toiminta vaikuttaa merkittävästi maapallon prosesseihin, tässä tapauksessa myös mentaaliseen maaperään.
Johanna Saarenpää (s.1989) asuu ja työskentelee Kokkolassa. Saarenpää on taidemaalari joka työskentelee öljy-ja akryylivärein. Hän on Taidemaalariliiton kokelasjäsen ja Lapin taiteilijaseuran jäsen.
Jenni Turunen (s.1985) on rovaniemeläinen kuvataiteilija, jonka tekniikoihin kuuluvat piirustus, maalaus, installaatiot, grafiikka ja keramiikka. Hän on Suomen taidegraafikoiden, Lapin taiteilijaseuran ja Kuvataiteilijat Ry Ars Liberan jäsen. Lisää Turusen työhön voit tutustua osoitteessa: https://arslibera.com/backend/user/artist?id=46
No Code Website Builder
© Lapin taiteilijaseura ry 2024
Facebook
@lapintaiteilijaseura
Whatsapp
Lapin taiteilijaseura
YouTube
@lapintaiteilijaseura9150
Instagram
@gallerianapa