FI | EN
Restive Realities in Uncertain Times
Levottomat todellisuudet epävarmoina aikoina
1979–2026
**
Äitini saattoi toisinaan mutista iltauutisia katsellessaan: ”Kunpa et eläisi mielenkiintoisia aikoja”. Hän kertoi sen olevan kiinalainen kansanviisaus. Hänen ajatuksensa oli, että maailma näytti olevan ”sturm um drang”*, jatkuvaa ”myrskyä ja kiihkoa”, historian riepotteleva pyörremyrsky, jossa tuleva odotti, uusi syntyi ja vanha murtui.
***
Tämän näyttelyn kuvat eivät suoraan tai epäsuoraankaan viittaa mihinkään maailmaa maailmaa kuohuttaviin, toisiinsa kietoutuviin menneisyyden tai nykyhetken tapahtumiin. Mutta kun ajattelen loputonta kakofoniaa, joka tuntuu jopa näillä leveysasteilla, en epäile hetkeäkään, etteikö maailmanlaajuinen epävarmuus vaikuttaisi jokaiseen taiteilijaan ja taiteen katsojaan – siihen, miten katsomme maailmaa ja miten maailma katsoo takaisin meihin.
Nämä kuvat on otettu ikään kuin olisimme heräämässä myrskyn silmän hiljaisuudessa. Ne edustavat minulle sitä, mitä on ollut, mitä on nyt ja sitä, mitä saattaisimme kokea myrskyn tauottua, kun sen suuri silmä ympäröi meidät. Epävarmoina aikoina on aina hetkiä, jotka ilmentävät levotonta rauhaa. Juuri tuon ”rauhan” hetkinä olen henkäissyt syvään, painanut suljinta ja ottanut kuvan.
Jokaiseen kuvaan liittyy sen luomishetkellä henkilökohtainen tarina. Samoin jokaisen kuvan lukeminen syntyy henkilökohtaisista tarinoista. Vain harvoin nämä tarinat avautuvat jokaisen nähtäväksi ja siten luettavaksi. Voisiko tämä olla valokuvien ja valokuvauksen tapa olla olemassa, dynaamisena ja epävakaa paikkana, jota määrittävät vain tekijän ja vastaanottajan sydän ja mieli?
Esillä olevat valokuvat kietoutuvat monisyisesti elämääni. Minulle ne eivät ole hiljaisia tai liikkumattomia objekteja. Ne hengittävät niin kuin minä hengitän, ja tekijänä ja vastaanottajana opin myrskyn silmästä käsin alinomaa uutta omasta tarinastani.
****
*Oikea kirjoitus- ja ääntämisasu on Sturm und Drang, suomeksi ”myrsky ja kiihko”, kirjaimellisemmin ”myrsky ja vimma”. Drang voi myös ilmaista kuohuntaa, kaaosta tai voimakasta tunteiden myllerrystä. Äitini nuoruuden New Yorkin jiddišissä se lausuttiin storm um drang. Kun käytän tällaisia sanoja, kuulen äitini puhuvan aivan kuin hän olisi vieressäni.
FI | EN
Restive Realities in Uncertain Times
Levottomat todellisuudet epävarmoina aikoina
1979-2026
**
My mother, from time to time, would mumble while watching the evening news; “May you not live in interesting times.” She credited this saying to some ancient Chinese proverb. Her point, was that the world was seemingly forever a “sturm um drang”*, a buffeting whirlwind of history in the waiting, in the making, and in the breaking.
***
The photographs on display in this exhibition in no direct way, nor even in an indirect way, address any specifically local or any of the world’s conflating events then and now.. But I have no doubt when considering the never ending cacophony, even experienced at this latitude, uncertainty on the global level impacts on every artist and every viewer of art in the way we look at our world and how it looks back at us.
These images have been made as if waking up in the quiet of the eye of a roaring storm. They represent for me what has been, what is, and what might be as experienced during a storm’s lull as the wide-eye of the tempest circles overhead. In times of uncertainty, there are always moments that evince an apprehensive peace. It is within this “peace” that I have taken a breath, pressed the shutter, and made an image.
Every picture in its creation comes with a personal story. As well, the reading of every picture is created by personal stories. Rarely, are these stories written open for all to see and therefore read. Could this be the nature of how photographs and photography exist, a dynamic and fluid place defined only by the heart and mind of both the creator and recipients?
The photographs displayed are intricately intertwined in my life. They do not, for me, exist as still or inert objects. They breath as I breath, and as creator and recipient, and from inside the eye of the storm, I am constantly learning my story.
****
*It is properly written and pronounced sturm und drang, storm and stress, or more accurately, storm and urge. Drang can also imply; turmoil, chaos, or intense emotional upheaval. In the New York Yiddish of my mother’s youth, it was pronounced storm um drang. When I say the words like this, I hear my mother as if she is right next to me.
