Moni päiväkirjaa kirjoittava on varmasti yllättynyt palatessaan vanhoihin muistiinpanoihinsa. Mielikuvat tapahtumista ovat ajan kuluessa alkaneet elää omaa elämäänsä eivätkä enää vastaa tuoreeltaan muistiin merkittyä.
Koemme muistimme ja minuutemme suhteellisen vakaiksi, mutta oikeastaan muistikuvat ovat varsin hataralla pohjalla. Nykykäsityksen mukaan muistot koostetaan muistellessa aina uudelleen – joka kerta vähän toisin kuin aiemmin. Ristiriitaista kyllä, mitä enemmän muistelemme, sitä kauemmas ajaudumme alkuperäisestä muistosta.
“Näyttelyni käsittelee muistin oikkuja erilaisille materiaaleille vedostettujen ja projisoitujen valokuvien, videon ja installaation keinoin. Muisti näyttäytyy teoksissa häilyvänä: muistot katoavat, muuttuvat ajan myötä, sekoittuvat toisiin muistoihin ja toisten ihmisten kertomuksiin siitä, mitä on tapahtunut. Teosten materiaaleina on käytetty muun muassa vettä, lasia ja läpikuultavaa verhoa.
Teoskokonaisuus pohjaa kesäpaikassani yli kymmenen vuoden aikana ottamiini henkilökohtaisiin, dokumentaarisiin valokuviin, mutta dokumentaarisuus ei suinkaan ankkuroi kuvia totuuteen menneistä tapahtumista.”
Irrallinen otos on kuin musteläiskätestin kuva, jolle annettu merkitys kertoo vähintään yhtä paljon tulkitsijasta ja tulkintakontekstista kuin siitä, mitä menneisyydessä tapahtui. Valokuvan ottamista ja tulkintaa ”muistona” ohjaavat myös valokuvallisen kerronnan konventiot, se miten tiettyjä tilanteita tai aiheita on totuttu kuvaamaan.
Näyttelyn avajaiset ovat perjantaina 3.3. kello 18–20. Tervetuloa!
Taiteilijan yhteystiedot: