FI | EN
Elina Priha – Maasta olet tullut
Maasta olet tullut
8.6. – 22.7.2026
Viime vuosina olen viettänyt paljon aikaa sekä tutuilla että vierailla saarilla. Taiteellinen tutkimukseni kietoutuu saarien historian ja ekologian kautta naisten historiaan, ruumiillisuuteen ja tapoihin olla suhteessa ympäröivään maailmaan. Tarkastelen näitä teemoja pääosin tekstiilitaiteen keinoin.
Näyttelyn nimi Maasta olet tullut viittaa ihmisen materiaaliseen alkuperään, ruumiin haurauteen ja elämän kiertokulkuun. Maa on samanaikaisesti alku ja loppu — paikka, josta elämä versoo ja johon se lopulta palautuu. Saarilla tämä yhteys tuntuu erityisen konkreettiselta: vesi rajaa, mutta samalla maa sitoo ihmisen osaksi hitaampaa ekologista aikaa, jossa ihmisen ja muun elollisen väliset rajat alkavat pehmetä.
Tarjoaako saaren näennäisesti helposti hahmotettava fyysinen rajallisuus myös mahdollisuuden tunnistaa oman ihmisyytensä rajat selvemmin? Saari voi näyttäytyä tilana, jossa yhteiskunnan määrittelemät olemisen tavat hetkellisesti hellittävät ja identiteetti saa liikkua vapaammin, villiintyä. Olen kiinnostunut saarista paikkoina, joissa normit ja kategoriat menettävät hetkellisesti vakauttaan ja joissa myös queer-identiteetti voi hahmottua vapaammin suhteessa ympäristöön, ruumiiseen ja toislajisiin olentoihin.
Kuvakudosteni muotokieli kumpuaa perinteisestä suomalaisesta kudontasymboliikasta, karjalaisista kirjontakuvioista ja suomalais-ugrilaisesta mytologiasta, sekoittuen orgaanisiin elementteihin. Työskentely on yhteistyötä materiaalin kanssa: käytän pääosin kierrätettyjä tekstiilejä ja lankoja, jolloin teosten lopullinen muoto jää aina osittain avoimeksi. Materiaalit kantavat mukanaan käytön, kosketuksen ja ajan kerrostumia — eräänlaista ruumiillista muistia, joka ei palaudu yksittäisiin tarinoihin vaan tuntuihin, eleisiin ja hiljaisesti siirtyvään tietoon.
Ajattelen tekstiilien parissa työskentelyä pehmeän aktivismin ja feminismin muotona, jonka ytimessä ovat hitaus, huolenpito ja materiaalin muistien kuunteleminen. Minua kiinnostaa, kuinka tekstiilit voivat säilyttää jälkiä ihmisistä, paikoista ja elämänvaiheista sekä toimia eräänlaisina pehmeinä arkistoina. Kudonnan toisteisuus ja hidas rytmi muodostuvat tavaksi olla yhteydessä sekä omaan ruumiiseen että ympäröivään maailmaan — siihen maahan, josta olemme tulleet ja johon lopulta palaamme.
IG @elinapriha
FI | EN
Galleria Kellokas – Elina Priha
From the Earth You Came
8 June – 22 July 2026
In recent years, I have spent extended periods of time on both familiar and unfamiliar islands. Through the histories and ecologies of these islands, my artistic research intertwines with women’s histories, corporeality, and different ways of relating to the surrounding world. I explore these themes primarily through textile art.
The exhibition title From the Earth You Came refers to the material origin of the human body, its fragility, and the cyclical nature of life. Earth is simultaneously a beginning and an end — a place from which life emerges and to which it ultimately returns. On islands, this connection feels particularly tangible: water creates boundaries, while land binds the human body to a slower ecological temporality in which the boundaries between humans and other living beings begin to soften.
Do the seemingly clear physical boundaries of an island also offer a possibility to perceive the limits of one’s own humanity more distinctly? An island can appear as a space where socially imposed ways of being momentarily loosen and identity is allowed to move more freely, to become untamed. I am interested in islands as places where norms and categories temporarily lose their stability, and where queer identity can more freely take shape in relation to environment, embodiment, and more-than-human life in ways that differ from the structured realities of the mainland.
The visual language of my tapestries draws from traditional Finnish weaving symbolism, Karelian embroidery patterns, and Finno-Ugric mythology, interwoven with organic forms. My process is a collaboration with the material itself: I work primarily with recycled textiles and yarns, allowing the final form of the works to remain partially undefined. The materials carry layers of use, touch, and time — a kind of embodied memory that cannot be reduced to singular narratives, but instead exists through sensations, gestures, and quietly transmitted forms of knowledge.
I think of working with textiles as a form of soft activism and feminism grounded in slowness, care, and listening to the memories embedded within materials. I am interested in how textiles can preserve traces of people, places, and stages of life, functioning as soft archives of lived experience. The repetitive and slow rhythm of weaving becomes a way of connecting both to my own body and to the surrounding world — to the earth from which we come and to which we ultimately return.
IG @elinapriha