“Näyttelyssäni on esillä kahden vuoden ajalta öljyvärimaalauksia, joissa aiheena on pihojen periltä ja metsistä löytyneitä metsäautoja. Umpeen kasvaneet pihat ja ränsistyneet rakennukset, avohakkuut, pusikot ja ryteiköt ovat minulle yhtä tärkeitä kertojia kuvapinnassa, kuin autot. Haluan kuvata ja tuoda esiin syrjäseudun elettyä elämää ja maaseudun tyhjenemistä. Korpiseudun hylätyt talot ja pihapiirit ovat mielestäni eräänlaisia museoita, jotka kertovat paikallisten ihmisten lähihistoriasta ja elämäntyylistä.
Ajattelen niin, että kuvaan teoksissani ihmistä ilman ihmistä. Kuvataiteilijuus on minulle maalaamisen ohella tutkimista ja tarkkailua. Metsäautot ovat vakiintuneet teoksieni aiheeksi ja samalla ne ovat avanneet monimuotoisen heijastepinnan yhteiskuntaan ja ihmisen toimintaan.
Ruostuneet, osin maatuneet ja hylätyt autot kertovat minulle menneestä ja tulevasta. Kuolemasta ja ihmisen luoman kulttuurin katoamisesta. Autot ovat hyviä ja pahoja, niin kuin on ihminenkin. Autoja on ollut ihmisellä käytössä yli 130 vuotta ja niistä on tullut itsestäänselvyys ja koko yhteiskunnan toimivuuden väline. Ilman autoja yhteiskunta pysähtyisi. Nyt vauhtia taas on liikaa ja ne ovat kiihdyttäneet ihmiskunnan tuhon tielle. Vauhdinhurma taitaa olla ihmiskunnan surma.
Autot ottivat nopeasti paikkansa myös symboliikassa heijastamalla yhteiskunnallista statusta ja poliittista aatemaailmaa. Ne ovat kytkeytyneet nykyihmisen alitajuntaan, niin että niiden kautta tulkitaan psyykettä ja ihmisen käyttäytymistä. Autoista haaveillaan, niistä nähdään unia ja niihin ladataan merkityksiä. Ne ovat voiman käytön ja seksuaalisuuden viestittäjiä. Autoa käytetään myös vertauskuvana ihmisen kehosta ja sen sisällä tapahtuvasta egon ja sielun kamppailusta. Auto on keho, kuskina toimii ego ja sielu takapenkillä matkustajana yrittää ehdotella kuskille reittivalintoja ja neuvoa ajotavoista.
Aiheet teoksiini kehittyvät ympäristössä, muiden tuottamina. Luonto esittää performanssiaan vuodenaikojen, valon ja varjojen avulla, sitten ihminen luo ja jättää sinne materiaa, jonka taas luonto ottaa takaisin omien prossiensa työstön alle.
Maalausprosessissa minulle on tärkeintä saavuttaa flow-tila. Aloitan työskentelyn valokuvan avulla, mutta nopeasti maalaus ottaa vallan ja teos alkaa syntyä omilla ehdoillaan.”
Johanna Laaja (s.1977) asuu ja työskentelee Suomussalmen Pyhäkylässä. Kuvataiteilijaksi hän on valmistunut 2017 Imatralta Saimaan ammattikorkeakoulusta.
Taiteilijan yhteystiedot: