Kaikki maapallon pinnalla ja pinnan alla kipittävät ja mönkivät olennot jättävät jälkiä luontoon.
Luonto muuttuu, mekin muutumme.
Näitä mietiskelen katsellessani ihmisen muokkaamia maisemia, samoten hirren pinnalle muodostuneita kaarnakuoriaisen polkuja.
Käytän maalauksissani akryylivärejä, toisinaan tasaisina pintoina, toisinaan akvarellimaisen kevyesti, läpikuultavina alueina. Sekatekniikkatyöskentelyni lähtee yleensä silkkipainotekniikalla painetusta kuvasta, jota mielelläni lähden jatkamaan käyttäen akryylivärejä. Mielen synkkinä hetkinä iloa tuovat kirkkaat värit ja päinvastoin.
Millaista on olla yhtä luonnon kanssa, sen alaisuudessa säitä mukaillen ja samalla siitä hyötyen?
Puun ja kuoren välissä kuin kaarnakuoriaisen toukka omia polkuja piirrellen.
Teos: Päättymättömät polut I, 2022, sekatekniikka