Tue–Thu 12–6pm
Fri 11am–5pm
Sat 12–4pm
Sun–Mon closed
Hover over a pale blue describes a state of melancholic longing, formed by distance and isolation after a separation of two people.
The distance between one and another is projected onto the distance between one and a mountain – a reflection of the natural world and a figure to understand the impermanence of life. While mirroring the cycle of life and death, the work gives expression to experiences of love and loss, separation and reunion. In the form of a visual poem, it brings together reflections from a personal journey during a silent retreat in the mountains.
The clouds, the mountain and the ocean build a complementary circle, a meditation on the connectedness of life and an echo of the physical realities we hold in our bodies in relation to the time and space around us. Moments of contemplation contrast movement and images of fleeting landscapes reflect change and what is afar, out of reach. Through contradicting associations of summer, the work embraces transience in the beauty of life, bringing a ray of warmth to pale blue. Meanwhile the distance in between becomes a larger metaphor for life and the things we cannot control – creating a space to surrender to circumstance and to accept the fluidity and intangibility of time.
Opening on Friday 28th of July at 6pm-8pm. No dress code. Come as you are. Welcome!
Hover over a pale blue kuvastaa melankolisen kaipuun tilaa, joka on syntynyt etäisyydestä ja eristäytyneisyydestä kahden ihmisen erotessa toisistaan.
Välimatka heidän välillään projisoituu etäisyydeksi vuoren ja sitä katsovan ihmisen välillä – kuvastaen samalla suhdetta luontoon ja rakentaen ymmärrystä elämän väliaikaisuudesta. Heijastaessaan elämän ja kuoleman kiertokulkua, teos antaa ilmaisun rakkauden ja menetyksen sekä eroamisen ja jälleennäkemisen kokemuksille. Visuaalisen runon muodossa teos tuo yhteen reflektioita henkilökohtaiselta matkalta vuoristossa vietetyn hiljaisuusretriitin ajalta.
Pilvet, vuori ja valtameri rakentavat teoksessa ympyrän, joka kuvastaa elämän yhteenkytkeytyneisyyttä ja muistuttaa kehossamme olevista fyysisistä todellisuuksista suhteessa ympärillämme olevaan aikaan ja paikkaan. Mietiskelevyys luo vastapainoa liikkeelle ja kuvat ohikiitävistä maisemista heijastavat muutosta ja kaukana ulottumattomissa olevaa. Vastakkaisten, kesästä muistuttavien assosiaatioiden kautta teos syleilee ohimenevyyttä elämän kauneudessa, tuoden säteen lämpöä kalpeaan siniseen. Samalla etäisyys muodostuu suuremmaksi vertauskuvaksi elämälle ja asioille, joita emme voi hallita — luoden tilan, missä antautua olosuhteille ja hyväksyä ajan virtaavuus ja aineettomuus.
