Varpaista lakeen
Galleria Napa 9.3. – 2.4.2024
Näyttelyn teoksissa pohdin kokemusta vieraasta ja tutusta, kodinomaisesta tai jollain oudolla
tavalla tutusta (unheimlich). Kuinka yhdessä paikasta koettu materiaali muuttuu ajassa ja
miten se näyttäytyy toisessa paikassa? Mikä tässä tilassa tuntuu vieraalta tai tutulta,
erilliseltä tai yhteiseltä? Teoksissa käsittelen myös kokemusten yksityisyyttä, ja sitä kuinka
henkilökohtainen merkitys erottuu tai eroaa vuorovaikutuksessa paikkaan.
Miltä tuntuu kävellä joen päällä kovassa pakkasessa kun lumen alla on vettä? Tai millainen
matka on Saksassa otetuista ensiaskeleista Lapin vaaroille, Tornionjoen koskille tai Iijoen
voimaloiden silloille? Entä mikä merkitys on sillä, että isoäitini otti ensiaskeleensa lapsuuden
kotini yläpuolella?
Varpaista lakeen näyttely tuo yhteen jälkiä ja askeleita jokien varsilta ja pellonreunoilta
kaupungista kaupunkiin. Teokset nousevat suhteesta matkoihin Saksan ja Pohjois-Suomen
välillä, paikkoihin, joissa olen asunut, viettänyt aikaa, tai jossa minulla on juuria. Teosten
materiaaleissa olen työstänyt muun muassa puuta, pellavaa, villaa ja kalannahkaa (made,
hauki, nieriä ja lohi). Näyttelyyn tuon myös muutaman vanhan diakuvan, jotka matkustavat
näyttelyn jälkeen Inariin.
Joissa minua kiehtoo virtaus, muutos, rajat ja latvoihin pyrkivät kalat. Olen myös pohtinut
jokimaiseman muuttumista, jokien voimaa ja niiden rakentamista, veden äärellä elävien
ihmisten kokemuksia ja vastuuta. Samalla olen pohtinut suhdetta kalan pyytämiseen ja
toisaalta auttamiseen palata yläjuoksuille (kalasydän ja portaat).
Rovaniemen galleria Napa sitoo ympärillä pyörivät aihiot piirille, josta napaa kohti kurottavat
kulmat löytävät paikkansa jatkumossa ja osana ruumista. Entä piirin ohitus, rikkoutuminen,
ylitys ja paluu julkiseen? Galleria Napan jakama tila kerää kolmelle piirille tai niiden
leikkauskohtaan erilaisia “tuttuja”ja “vieraita” ympäristöjä. Erilaiset piirit sulkevat sisäänsä ja
ulos erilaisia asioita tehden yhdessä paikasta tutusta toisessa paikassa oudon tai erillään
olevan.
Ajattelen, että pohjoisen rajoilla (ja raajoilla) jäsentyy käsillätekemisen suhde koko
ruumiiseen. Ehkä pohjoisessa koko maa tai keho luineen hengittää laajemmin ja syvemmin,
vierasta ja tuttua jotenkin yhteisesti. Galleriassa teosten prosessi kokoontuu yhteen niin kuin
lähtevä tai saapuva lauma eläimiä tai ihmisiä.
Taiteellista työskentelyä on tukenut Koneen säätiö ja Suomen kulttuurirahasto.
Laura Soisalon-Soininen