Galleria Napa & Studio Mustanapa
Markus Luiro & Iida Nikitin 24.8. – 17.9.2024
Retkikunta – Radar
23.8.–17.9.2024
Markus Luiro
Olen kuvantekijä, joka pääasiassa piirtää ja maalaa. Minulle on kehittynyt ajan saatossa tapa
työskennellä johon sisältyy toisaalta välitön ilmaisu ja myös hidas kerroksellisuus. Kuvanteon
prosessissa vuorottelee intuitio ja reflektio. Siten valmis kuva on itselleni ennestään tuntematon,
koska se on suureksi osaksi muotoutunut sitä tehdessä. Kuvaa edeltää alustavia mielikuvia, mutta se
rakentuu sitä varsinaisesti tehdessä kohti itsenäistä olemassaoloa. Kuva on valmis kun se on ikään
kuin asettunut omaan tilaansa, kun olen unohtunut työhön ja tarkastellut sitä tarpeeksi monta kertaa.
Työprosessiini kuuluu oleellisesti myös sarjallisuus, jossa kuvista kehittyy tiettyjen määriteltyjen
ehtojen puitteissa kokonaisuus. Intuitiivisesti rakentuvat kuvat ovat myös eräänlainen tapa tuntea ja
ajatella. Hahmottomia, vaikeasti määriteltäviä asioita tehdä näkyväksi taiteen keinoin – ja toisaalta
juuri jonkin tuntemattoman tai hahmottoman lähestyminen taiteen keinoin voi herättää myös
katsojassa jotain ei niin helposti tulkittavaa.
Iida Nikitin
Lähetämme energia-aaltoja säteittäin havaiten mitä kaiut tuovat tullessaan. Hämmentyneenä
tutkailemme itseämme, toisiamme ja ympäristöämme.
Minulle maalaaminen on aina muutoksessa oleva asia, yhtä yllättävää ja hämmentävää kuin
olemassaolo. Se on yksityinen kokemus osana yhteistä ja todellisuuden tapahtumallista luonnetta.
Pyrin kehittämään työskentelyä ja maalaamista prosessinomaisesti niin että löydän siitä ja itsestäni
uusia puolia. Syklinen toisto aiheissa, merkityksissä ja eleissä yhdistyvät kokeilevaan merkitysten
väliseen ilmaisuun: maalaukseni ovat monesti samankaltaisuudessaan hyvin erilaisia.
Maalaukseni liittyvät jatkuvan muutoksen, hetkellisyyden ja toiston rajapintaan. Heleiden värien
alla on monia tunteita. Maalaamisessa voi tuntea sen miten maaginen kokemus voi tulla näkyväksi
suhteessa luontoon, itseen ja toisiin. Maalauksiin virtaa se näkymätön ja paikallaan pysymätön mikä
ympäröi tiettyjä symboleita. Tunne- ja aistimuistot luovat portteja sisäiseen maisemaan. Pohdin
luonnon synnyttämän ihmisen sisäisen ja ulkoisen maailman groteskien ilmentymien välistä
harmaata aluetta: siitä voi paljastua monimuotoinen voima värien alkaessa hehkua. Ihmisen sisäisen
pimeyden yössä vaeltavat kauhua herättävät henget pyrkivät ulos jos niiden olemassaolo yritetään
häivyttää näkyvistä ja kieltää käsittämättömänä: sisäinen ristiriita tuottaa traagisen muotokuvan ja
syvältä kumpuavan äänettömän huudon. Samalla ympärillä soi ja välkehtii. Ihmisen pienuus
kosmisessa liikkeessä on itsensä tunnistamista ja tuntemattoman käsittelyä yhä uudestaan.
Vihreät haavanlehdet, sininen pallo, preussin sininen, tilojen jälkeiset tilat, ääretön, pinta, maisema,
Turner, lohen nousu, color of water, lemmikit, värit ovat sävyttyneet, tunteellinen sininen,
pakonomainen vihreä, pink collapse, tuntuu oudolta..
Maalaan akvarelleilla ja akryylillä kankaalle, lisäksi käytän liituja, kyniä, mustetta ja hiiltä.
